Kiimajoen melontareitti
Lis
- Kiimajoki
- Reitit ja palvelut
- Sijainti ja saapuminen
- Kartat
- Reitin varren kohteet
- Historia
Kiimajoki
Kiimajoen melontareitti sijaitsee Pohjois-Tampereella Velaatan ja Terälahden maisemissa. Historiallinen uittoreitti seurailee Velaattajärven jälkeen Kiimajokea alavirtaan ja päätyy lopuksi Näsijärven Terälahteen. Reitti polveilee Velaattajärvellä useiden järvien ketjussa ja reitin kokonaispituus on noin 17 kilometriä. Reitin varrelta löytyy useita huollettuja rantautumis- ja taukopaikkoja.
Kiimajoen melontareitin varrella on useita laavu- ja taukopaikkoja. Uusin kohde on Velaattajärven pohjoisrannalla oleva Velaatan laavu. Laavun on suunnitellut arkkitehti Manu Humppi ja laavulta aukeaa upea näkymä aurinkoiselle Velaattajärvelle. Muita taukopaikkoja reitillä ovat mm. Nallinrannan ja Mustametsän tulipaikat. Kohteilta löytyy tulipaikat ja polttopuut, sekä osassa kohteita myös kuivakäymälät.
Kiimajoen melontareitti on kunnostettu vuonna 2021 ja parhaimmillaan se on melottavissa keväisin ja syksyisin korkean veden aikaan.
Reitit ja palvelut
Kiimajoen varrelle osuu useita koskipaikkoja, jotka voi ohittaa rantoja pitkin. Koskipaikkojen rantautumispaikat on merkitty liikennemerkein ja rantautumispaikoille on rakennettu rantautumista helpottavia rakenteita. Tutustu reitin koskiluokituksiin ennakolta reittikuvauksessa.
Kohteet
Frantsinlammi
Varustus: Kanoottilaituri, Opastustaulu
Nalli
Varustus: Nuotiopaikka, Liiteri, Kanoottilaituri, Opastustaulu
Velaatan laavu
Varustus: Laavu, Nuotiopaikka, Liiteri, Kuivakäymälä, Opastustaulu
P1 Velaatan uimaranta
Varustus: Kanoottilaituri, Parkkipaikka, Opastustaulu
Mustametsä
Varustus: Nuotiopaikka, Liiteri, Kuivakäymälä, Kanoottilaituri, Opastustaulu
Kalmankurjenkoski
Varustus: Maaohituspaikka
Salen ranta
Varustus: Kanoottilaituri, Opastustaulu
Teräkoski
Varustus: Pato, Maaohituspaikka
P2 Kapeentien mattoranta
Varustus: Parkkipaikka, Opastustaulu
P3 Terälahden uimaranta
Varustus: Parkkipaikka, Opastustaulu
Sijainti ja saapuminen
Melontakohde on helpoiten saavutettavissa Velaatan veneenlaskupaikalta osoitteesta Velaatantie 518, 34270 Tampere. Muita lähtöpaikkoja löytyy Kiimajoen melontareitin kartasta.
Kartat
Kiimajoen melontareitti (TRE_L201 – pdf)
Katso lisää karttatietoja vasemmasta yläkulmasta löytyvästä linkistä Retkeilykartta.
Reitin varren kohteet
Velaattajärvi
Pohjoinen lähtölaituri (Velaatan kylä) Velaatantien eli Tampere-Ruovesi tien no 338 varressa Velaattajärven rannassa.
Velaattajärven ylitys noin 3,5 km.
Velaatan uimarannan varustus: Pysäköintitilaa muutamalle autolle, laituri, infotaulu, kuivakäymälä, pukukopit, rantalentopallokenttä, minigolf, tulisija.
Järven pituus on suurimmillaan Savilahden uimarannalta. Kiikkeränperän lahteen luode-kaakko-suuntaisesti mitattuna noin 3,5 km. Järven kokonaispinta-ala on 396 ha. Velaattajärvi on niin laaja, että tuuliolosuhteet on otettava huomioon kanootilla järvelle lähdettäessä. Velaattajärven suurin syvyys on 22 metriä. Järven rannoilla on viljely- ja karjatalousalueita, joille ei pidä ilman lupaa rantautua. Velaattajärven koillisrannalta löytyy vuonna 2021 rakennettu laavu ja tulipaikka. Laavun on suunnitellut arkkitehti Manu Humppi ja se on tarkoitettu pääasiassa päiväretkikäyttöön. Laavu sopii yöpymiseen kahdelle hengelle.
Velaattajärven keskellä on kaksi saarta, joiden eteläpuolelta löydät Kiimajoen alun. Saaret ovat pääosin karjatalous-käytössä, joten niihin ei voi rantautua. Velaattajärvestä haarautuu Tampere-Ruovesi-maantien sillan kohdalta luodetta kohti Nuutilanlahti, jota on pidetty Tampereen alueen parhaana lintujärvenä. Alue on loppukesällä lähes umpeenkasvanut. Sorsastusaikaan kanootilla liikkuminen alueella on vaarallista.
Frantsinlammen ranta
Itäinen lähtölaituri (Ukaan kylä) Siltasavontien varressa Frantsinlammen ranta.
Yhteys Tre-Ruovesi tieltä (no 338) Teiskon kirkkotietä (no 3381) pitkin Bussi 90:n suora vuoro Tampereelta Ukaaseen arkisin 2 kertaa päivässä ja lauantaisin 1 kertaa.
Melo Frantsinlampea noin 300 metriä kaartaen vasemmalle, vesistö kapenee. Alita Pajasalmen silta kumartumalla tai makaamalla kanootissa. Korkean veden aikana voit joutua kiertämään sillan nostamalla kanootti sen ohi.
Martinlahti
Melo eteenpäin Martinlahtea noin 400 metriä, käänny vasempaan. Alita Sorrin silta.
Nallinrannan varustus: Laituri, infotaulu, tulisija.
Jos jatkat pysähtymättä, melo sillan jälkeen noin 600 metriä ja kaarra oikealle. Kaarrettuasi jatka noin 500 m pohjoista kohti. Tulet Nallin salmeen ja alitat Nallin sillan. Jatka suoraan pohjoista kohti. (Länteen menevä Likolahti on umpiperä.)
Melo suoraan noin 1,5 km ja kaarra vasempaan. Edessä aukeaa Ukaanjärvi.
Ukaanjärvi
Melo Ukaanjärveä noin 1,6 km lounaaseen. (Luoteeseen menevä lahti on umpiperä.) Ukaanjärvi kapenee vähitellen Lapinsalmeksi.
Lapinsalmi
Lapinsalmessa on pyöreä rumpu, josta sopii jopa kirkkoveneellä. Korkean veden aikana mene kuitenkin varoen. Älä rantaudu Lapinsalmessa olevien kesämökkien pihoihin. Melo rumpuputken jälkeen noin 250 metriä länttä kohti. (Etelään osoittava Kiikkeränperän lahti on umpiperä.)
Velaattajärvi
Kaarra vielä luoteeseen ja Velaattajärvi aukeaa edessäsi. Jos melot länteen päin rantaa seuraillen, niin tulet Kiimajoen alkuun. Jos melot järven yli luodetta kohti, pääset Velaatan uimarannalle.
Kiimajoki, noin 6 km
Kiimajoki alkaa Velaattajärven eteläkärjestä Saukonlahdesta kapeana uomana. Älä rantaudu kesämökkitonteille joen varrella. Koskiluokituksen on tehnyt Suomen Kanoottiliiton hyväksymä luokittaja Pekka Tyllilä.
Kuituskoski ja Niinikoski
Kuituskoski
Heti välittömästi joen alussa tulet Kuituskoskeen.
Kuituskosken luokitustiedot
- Koskiluokka I helppo
- Koskijakson pituus noin 50 metriä
- Korkeusero noin 1 metri
- Koskiuoma on kapea ja kivinen
Kuituskosken alapuolella on leveämpi suvanto ja sen alapuolella rauhallinen jokijakso, yhteensä noin 400 metriä.
Niinikoski
Niinikoski on luokittajan kuvaamana “yllättävän pirteä vauhdikas rännimäinen koski”.
Siinä on paljon myllyn, sahan, meijerin ja uittotoiminnan rakenteita, joista vain vaarallisimmat on raivattu pois. Erityisesti korkean veden aikana on oltava varovainen. Retkimelojalle Niinikoski on liian vaativa. Maaohitusta varten on rantautumis- ja lähtöpaikat kulkusuunnassa vasemmalla rannalla.
Maaohitusreitillä liikuttaessa ota huomioon, että alueen ympärillä on omakoti- ja kesämökkipihoja ja että ohitusreitti on yksityisellä maalla.
Niinikosken luokitustiedot
- Koskiluokka II – -II helpohko
- Koskijakson pituus 150 metriä
- Korkeusero noin 3 metriä
- Koskiuoma on kapea ja siinä on historiallisia rakenteita
Heti Niinikosken alapuolella alitetaan pieni yksityinen piha-alueisiin liittyvä kävelysilta.
Niinikosken jälkeen melot noin 2,2 km rauhallista ja tasaista jokiuomaa.
Mustanmetsän alue
Noin 800 metriä Niinikosken jälkeen on joen menosuuntaan katsottuna oikealla rannalla Tampereen kaupungin omistama Mustanmetsän alue, johon voi rantautua.
Mustanmetsän varustus: infotaulu, tulisija, kuivakäymälä.
Mustanmetsän rannassa ei ole laituria, sillä rantaan on helppo nousta ja vetää kanootit.
Mustanmetsän alueen halki on mahdollista patikoida Tampere- Ruovesi-tielle, jossa bussin 90 reitti kulkee. Patikointireittiä ei ole rakennettu eikä merkitty. Etäisyys tiestä on linnuntietä noin 1 km, mutta kallioisessa maastossa kierrellen pitempi.
Noin 600 metriä Mustanmetsän jälkeen alitat Kiimajoen yksityistien sillan.
Sillan jälkeen Kiimajoki kulkee tasaisesti ja melko suoraan etelää kohti noin 700 metriä.
Kohdassa, jossa Rökäsoja laskee Kiimajokeen, joki tekee jyrkän mutkan länteen.
Mutkan jälkeen joessa on leveämpi kohta, Rökäslampi.
Melontaan sopiva reitti on merkitty paaluilla tiheän ruovikon halki, jotta et turhaan harhaudu matalikolle.
Länteen päin melot noin 500 metriä. Sen jälkeen tulee melko yllättäen, mm. maantiesillan vuoksi kanoottiin näkymättömistä, eteen Kalmakurjenkoski.
Kalmakurjenkoski
Koski on kierrettävä.
Kosken maaohitusta tehtäessä on huomioitava, että liikutaan yksityisellä piha-alueella ja kulttuurihistoriallisesti luokitellulla myllyalueella. Menosuunnassa vasemmalla puolella ennen siltaa on rantautumisrakenne. Koskea ohitettaessa joudutaan kanootti kantamaan maantien (Niemikyläntie) yli, missä on huomioitava autoilijoiden huono näkyvyys.
Kalmakurjenkosken luokitustiedot
- Koskiluokka V äärimmäisen vaikea koski (putouskoski, vuoristokoski)
- Koskijakson pituus 20 metriä
- Korkeusero 6,5 metriä
Kalmakurjenkosken alapuolella on suvanto jossa menosuunnassa vasemmalla lähtölaituri melojille. Seuraa rauhallista jokijaksoa ja Myllylampi, yhteensä noin 600 metriä.
Tämän jälkeen saavut Vehkakoskelle.
Vehkakoski
Vehkakoski on ollut free-style melojien suosiossa korkean veden aikana.
Vehkakosken luokitustiedot
- Koskiluokka I helppo
- Koskijakson pituus noin 35 metriä
- Korkeusero noin 1 metri.
Vehkakoski sijaitsee keskellä Tampereen kaupungin luontokoulu Korennon alueita. Voit nähdä metsässä opiskelijoita tutkimassa luontoa. Vehkakosken ohitusreitti on oikealla rannalla.
Vehkakosken jälkeen alitat luontokoulun kävelysillan ja melot noin 700 metriä tasaista jokiuomaa. Menosuuntaan katsottuna oikealla puolella on Osuuskauppa Salen ranta, jossa on kanoottilaituri.
SALEN rannan varustus ja palvelut: Laituri, infotaulu, pysäköintipaikkoja, läheisyydessä bussireitti 90, pysäkit, elintarvikekauppa, leikkipuisto, kesäperjantaisin maalaistori, joskus toriautoja.
Kauppaa vastapäätä on kirpputori-kahvila ”Viimeinen oljenkorsi”, tuoretta kahvia ja leivonnaisia. Kirpputori Oljenkorressa vuokrataan myös kanootteja ja kajakkeja. Puh. 050 4358242
Kohta Salen rannan jälkeen alitat Tampere-Ruovesi -maantien sillan. Maantiesillan jälkeen melot Kiimajokea tasaisesti noin 350 metriä.
Teräkoski
Tämän jälkeen sinun on rantauduttava ja ohitettava Teräkosken myllypato maitse.
Maaohitusta käytettäessä on kuljettava maantien yli, missä on huomioitava autoilijoiden huono näkyvyys.
Teräkosken luokitustiedot
- Myllypato, ei laskukelpoinen.
- Sillan alla sähkön tuottamiseen tarvittavaa laitteistoa.
Teräkosken rannan varustus: infotaulu, uimalaituri
Teräkosken yläpuolella on kulkusuunnassa vasemmalla rantautumisrakenne. Teräkosken alapuolelle laskeudutaan Kuorannantien penkkaa pitkin.
Teräkosken alapuolisessa suvannossa on luonnonranta ilman palveluvarustusta. Suvannon alku on matalan veden aikaan kivinen.
Runsaan veden aikana free style-melojia on joskus kosken pyörteessä. Pimeänä vuodenaikana katuvalaistus palvelee myös kosken käyttäjiä.
Teräkosken jälkeen melot suvannossa ja alati levenevässä jokisuussa noin 250 metriä. Tällöin olet jo Näsijärven Terälahdessa.
Kapeentien mattolaituri, Terälahden uimapaikka
Päätepisteet, melontamatkaa Terälahdella noin 1 km.
Melontareitillä on kaksi vaihtoehtoista päätepistettä.
Noin 750 metrin päässä Terälahden pohjoisrannalla (oikealla) Kapeentien varressa on Tampereen kaupungin mattojenpesupaikka ja veneranta, os. Kapeentie.
Mattolaiturin rannan varustus: Laituri, pysäköintitilaa, kävely-yhteys bussille 90 noin 1 km (lähin pysäkki Salen rannan luona ks.ed.), infotaulu.
Noin 1000 metrin päässä Terälahden pohjukasta lahden etelärannalla Huuttavansalmessa. Kyläläisten ylläpitämä Terälahden uimapaikka, os. Huuttavansalmentie, yhteys Kuorannantien kautta Tampere-Ruovesi-tielle (Terälahdentie, tie 338).
Uimarannan varustus: Pysäköintitilaa muutamalle autolle, kävely-yhteys bussille 90 noin 2 km, laiturit, infotaulu
Terälahden jälkeen aukeaa melojalle koko Näsijärvi, pohjoiseen ja etelään.
Historia
Puun kuljetustarvetta vauhditti Tampereen rakentaminen 1700-luvulta ja sahateollisuuden synty Suomessa 1800-luvulta lähtien. Kiimajoen reitti on Kokemäenjoen vesistön latvavesiä. Puuta voitiin uittaa Poriin saakka ja sieltä laivata Reposaaresta maailmalle. Talviaikaan puut kaadettiin metsästä ja ajettiin rannalle odottamaan jäiden lähtöä. Puut kuljetettiin järvenselillä lauttoina, mutta kapeikoissa lautat oli aina purettava. Työtä siis riitti koko matkalle.
Kiimajoen purouitto oli saatava tehtyä keväisin runsaan veden aikana. Kerrotaan eri yhtiöiden uittopäälliköiden taistelleen ensimmäisistä uittovuoroista jopa keksit tanassa. Purouitot saatiin yleensä tehtyä helluntaihin mennessä.
Frantsinlampi on saanut nimensä Frantsin tilasta, joka tunnetaan jo ainakin 1600-luvulta lähtien. Tilan vanhoista rakennuksista on jäljellä enää aitta. Lähtölaiturin paikka on nimeltään Tiililahti, mikä kertoo tiilien valmistuksesta paikalla.
Frantsin tilan omistaa nykyisin Mannerheimin Lastensuojeluliiton Tampereen osasto. Frantsinlammen lähtölaituri sijaitsee valtion maalla. Nallin tilasta löytyy tietoja asiakirjoista jo 1500-luvulta.
Viimeisimmät rakennukset tilalle on rakennettu 1950-luvulla. Nallin talon pihapiirissä on erityislaatuista kasvillisuutta. Taloa 1950-luvulla isännöinyt puutavarayhtiö Enqvistin päällikkö Ilmari Blomqvist istutti alueelle mm. tuijan, sembramäntyjä ja tammia. Sembrat näkyvät kanoottirantaan pellon takana metsän reunassa. Päärakennuksen lähellä on paljon vanhaa perinteistä puutarhakasvillisuutta. Nallin tila on nykyisin yksityisomistuksessa. Rakennukset ovat viime aikoina olleet vuokralla. Pellot hoitaa paikallinen maanviljelijä. Jatkuva viljely on välttämätöntä avoimen kulttuurimaiseman säilyttämiseksi.
Niinikoskessa on toiminut mylly, saha ja meijeri. Koski on ollut niin tärkeä tekijä kylien elämässä, että sen veden käyttöä eri tarkoituksiin on säädelty keisarillisen senaatin virkamiesten ohjein: Jos vesi oli vähissä, ensin oli päästettävä tukinuitto, sitten kävi meijeri ja viimeisenä saha.
Kosken läheltä kulki kyliä yhdistävä tie joen yli – olihan kummaltakin rannalta päästävä asioimaan kosken pyörittämissä laitoksissa. Rakennuksista on jäljellä enää viimeisen myllärin asuintalo, joka on yksityisasuntona.
Kalmakurjenkoski
Ensimmäinen kirjallinen tieto Kalmakurjen myllystä löytyy vuoden 1649 myllytarkastusasiakirjoista. Myllyjä oli tuolloin kaksi. Vuodelta 1784 löytyy maininta, että Kalmakurjen myllyt kävivät miltei vuoden ympäriinsä.
Vuosina 1850-1923 toimi Kalmakurjessa terälahtelaisten oma lahkon eli “lahhoon” mylly. Kosken etelärannalle rakennettiin uusi myllyrakennus vuosina 1924-25. 1800-luvulta 1950-luvulle vilkkaana kosken läpi jatkunutta tukinuittoa varten koskessa oli uittoruuhi eli tukkien ohjaamiseen tarkoitettu puinen ränni.
Kalmakurjen koskessa on toiminut 1900-luvulla jonkin aikaa myös sähkölaitos. Tällä hetkellä pohjoisrannan myllytontti on Mattilan suvun tilojen omistuksessa ja rakennukset Teisko-Seuralle testamentattu museotoimintaa varten. Etelärannan mylly on mylläri Niemen suvun omistuksessa.
Kaikki nämä kolme tahoa ovat ystävällisesti antaneet melojille luvan kulkea alueen kautta.
Teräkosken sahan perustamislupa saatiin 5.7.1831. Sahan perustamisaloite tuli Kiimajoen Mattilalta ja muina osakkaina olivat Terälahden Heikkilä sekä Teiskolan kartano. Sahaa tarvittiin Teiskoon, sillä lähin kotitarvesaha oli tuolloin Hatanpäällä 3,5 peninkulman päässä. Tätä aiemmin oli hieman alempana Teräkoskessa toiminut Iso-Mattilan mylly. 1920-luvulla sahaa pitivät monitaitoiset Ikosen veljekset. Toivo, Väinö ja Lauri. Teräkosken kautta ui tuolloin monen yhtiön puuta: Enqvistin, Rosenlevin, Serlachiuksen, Elovaaran, Leppälahden, Lielahden.
Sahan tienoo oli kylän keskuspaikka varsinkin sen jälkeen, kun 1930 viereen nousi toimitalo, jossa oli pankki, posti, kauppa ja puhelinyhtiö, myöhemmin myös kirjasto. Teräkosken tienoolla kohtasivat ihmiset toisiaan kaikenlaisissa asioissa.
Romantiikkakin kukki – Kun Ikosen veljeksiltä tiedusteltiin, mistä he olivat vaimonsa löytäneet, kuului vastaus: “Kaupasta vaimoja löytyy.” Ikosen suvun pitämä puutavaraliike lopetti toimintansa Teräkoskella 1980-luvulla. Saharakennus on nykyisin asuinkäytössä.
Kapeentien varressa Terälahden pohjoisrannalla on vuodesta 1925 seissyt jykevä Teiskon Osuusmeijerin rakennus. Aikanaan sen edessä oli komea laituri, johon laivat tulivat tuomaan maitoa ja viemään meijerin tuotteita ostajille. Usein määränpäänä oli Tampere. Meijerirakennus on nykyisin yksityiskäytössä.
Uitto
Puun kuljetustarvetta vauhditti Tampereen rakentaminen 1700-luvulta ja sahateollisuuden synty Suomessa 1800-luvulta lähtien. Kiimajoen reitti on Kokemäenjoen vesistön latvavesiä. Puuta voitiin uittaa Poriin saakka ja sieltä laivata Reposaaresta maailmalle. Talviaikaan puut kaadettiin metsästä ja ajettiin rannalle odottamaan jäiden lähtöä. Puut kuljetettiin järvenselillä lauttoina, mutta kapeikoissa lautat oli aina purettava. Työtä siis riitti koko matkalle.
Kiimajoen purouitto oli saatava tehtyä keväisin runsaan veden aikana. Kerrotaan eri yhtiöiden uittopäälliköiden taistelleen ensimmäisistä uittovuoroista jopa keksit tanassa. Purouitot saatiin yleensä tehtyä helluntaihin mennessä. Terälahdesta alkoi tukin matka isommilla vesillä kohti Tamperetta ja Poria. Reposaaren sataman kautta puuta kulki Keski-Eurooppaan saakka.
Ajankohtaista
Uutisia melontareitin varrelta
Kiimajoen melontareitin paikallishoitajan huomioita ja ajankohtaisia asioita reitin varrelta.
Vesi on nyt matalalla koko reitillä. Kiimajoella lukema on +10 cm alimpaan kesäkorkeuteen verrattuna. Vesikasvusto on rehevää. Järviosuudet ovat nyt parhaimmillaan. Uimavesi on lämmintä ja hyttysiä ei juuri ole.
Kesä on edistynyt vauhdilla ja luonto on reitillä rehevää. Uimaveden lämpötila on noin 17 C. Jokireitillä vedenkorkeus on + 35 cm. (Yli alimman kesäkorkeuden).
Melonta onnistuu jokireitilläkin, vaikka pohjakosketuksia tuleekin. Vesi oli nostanut esiin vanhan laudan Niinikoskella ja se poistettiin virrasta. Niinikosken rantapuskia raivattiin muutenkin niin, että uoma on paremmin auki. Niinikoski on nimensä veroinen, eli rannalla kasvaa runsaasti lehmuksia.
Järviosuudelta jäät lähtivät 2.5. Vesi on korkealla, jokireitin mittauspisteellä lukema on +80 cm. Frantsinlammella laiturille pääsee kuivin jaloin, Nallinrannassa vesi peittää laiturin kulkusillan ja nuotiopaikkakin on vain vähän vedenpintaa korkeammalla.
Velaattajärven laavu on hyvässä kunnossa. Polttopuita on runsaasti Nallinrannassa ja Velaatan laavulla. Huomaathan, että maastopalovaroituksen aikana tulenteko on kiellettyä. Pajasalmen sillan alta ei mahdu melomaan, se on kierrettävä maan kautta. Sorrinsillan ja Nallinsillan alta mahtuu melomaan, samoin Lapinsalmen rumpuputkesta.
Järviketjun osuudella on vielä jäätä, mutta jokiosuus Kuituskoskelta Terälahden matonpesulaiturille on auki. Vesi on erittäin korkealla, mittauspisteen lukema on +115 cm.
Talven aikana isoja puita ei ollut kaatunut joen yli. Talven tykkylumet olivat kuitenkin kaataneet paljon pajupuskia joelle. Nyt ne on raivattu pois. Raivausta jatketaan kunhan vedenpinta taas laskee. Koskiosuuksilla virtaus on voimakas ja esim. Niinikoski on nyt selvästi vaativampi laskettava kuin kesällä.
Uutisia melontareitin varrelta
Kiimajoen melontareitin paikallishoitajan huomioita ja ajankohtaisia asioita reitin varrelta.
Pikkujärvet ja Velaattajärven lahdet ovat jäässä. Jokiosuus on sula ja vettä on runsaasti. Vesi on tulvakorkeudella ja lukema on +75 cm Kiimajoen sillan kohdalla. Vesi on kylmää ja kuivapuku onkin nyt hyvä varuste.
Melontamahdollisuudet jatkuvat erinomaisina. Vedenkorkeus jokireitillä on + 55cm. Kuitus- ja Vehkakoski ovat helppoja laskettavia. Niinikoskessa on enemmän pituutta ja korkeuseroa. Se kannattaa tutkia ensin maalta käsin. Veden lämpötila on 16 C. Järvireitilläkin saa tehtyä mukavan ympyräreitin ilman jokiosuutta.
Nyt on jokireitillä harvinaisen hyvä vesitilanne näin syyskuun alkuun. Vedenkorkeus on +60 cm. Koskipaikoissa pohjakosketuksia tulee vain vähän. Järvireitillä taukopaikat ovat hyvässä kunnossa ja uimaveden lämpökin on vielä 17-18 C.
Viime päivien vesisateet ovat nostaneet vedenpintaa mukavasti myös jokiosuudella. Kiimajoentien sillan mittauspisteellä korkeus on +50 cm alimpaan kesäkorkeuteen verrattuna. Nyt on hyvät melontakelit koko reitillä!
Alkukesä on ollut kuiva ja viime viikon sateet eivät vielä ole nostaneet vedenpintaa jokireitillä. Mittauspisteessä vedenkorkeus on +15 cm alimpaan kesäkorkeuteen verrattuna. Melonta onnistuu jokireitilläkin, vaikka pohjakosketuksia tulee. Suositellaan kuitenkin muovikajakkien käyttöä. Järvireitillä vettä riittää ja uimaveden lämpötila on reilu +20 C.
Kesä on alkanut ja vedenpinta on laskussa. Kiimajoen mittauspisteellä vedenkorkeus on +25 cm. Melonta onnistuu jokireitillä ja järviketju on erinomaisessa kunnossa. Leiripaikat palvelevat melojia ja muitakin retkeilijöitä.
Nyt reitin järviosuudetkin ovat melontakunnossa. Viimeiset jääsohjolautat ovat läpimelottavissa. Vedenkorkeus jokireitillä on +90 cm.
Velaattajärvi ja pikkujärvet ovat vielä jäässä. Jokireitti Kuituskoskelta Terälahden mattolaiturille on koko matkalta (6,5 km) auki ja melottavissa. Kiimajokeen laskeva Rökäsoja on vielä jäässä.
Kiimajoentien sillan kohdalla vedenkorkeus on +80 cm, eli vesi on nyt harvinaisen korkealla. Pohjakosketuksia ei juuri tule, mutta virtaus on voimakasta koskipaikoissa. Kuituskoski ja Vehkakoski ovat nyt melko helppoja laskettavia. Niinikoski on jo vaativampi.
Muutama joen yli kaatunut puu on raivattu pois. Viime talvi oli helppo, voimakkaita myrskyjä tai tykkylunta ei ollut.
Reitillä voi nyt nähdä runsaasti lintuja. Joutsenet, kurjet, sorsat, viklot ym ovat saapuneet.
Reitin yläjuoksulle voi mennä Koskenniementien kautta. Autojen parkkeerauksessa on kuitenkin oltava tarkkana, ne olisi saatava riittävän kauas tiensivuun parkkiin.