Kartta

Mielenreitti

Lis

Tiedot

Hervannan suolijärven ympäristöön tehdyn luontopolun varrella on yhdeksän eri henkilön kirjottamaa toivon tarinaa. Kirjoittajilla on omakohtaisia kokemuksia mielenterveyden haasteista ja vaikeista elämäntilanteista sekä hyvinvoinnin vahvistamisesta luontoon tukeutuen.

Tarinoiden tarkoitus on nostaa esiin vaikeiksi koettuja aiheita ja hälventää mielenterveyden haasteisiin liittyviä ennakkoluuloja. Tarinat tarjoavat kaikille polun kulkijoille mahdollisuuden pysähtyä oman elämäntilanteen äärelle sekä aistia ihmisen ja luonnon yhteyttä.

Taulujen kuvitukset ovat yhdeksän kuvallisesta ilmaisusta kiinnostuneen henkilön käsialaa. He ovat eri henkilöitä kuin tarinoiden kirjoittajat. Kuvitukset ovat syntyneet tarinoiden inspiroimina.

Jokaisesta reitin varrella olevasta kyltistä löydät linnun osoittaman QR-koodin, jonka kautta voit myös kuunnella kyltin sisällön. Polku on katsottavissa virtuaalisena verkkosivustolla:
outdoorstampere.fi/reitit/mielenreitti.

Luontopolun taustalla on Mielen ry:n Mielenreitti-hanke (2022-2023).

Polun suunnitteluun ja toteuttamiseen on osallistunut yhteensä 40 vapaaehtoistoimijaa. He ovat olleet mukana alusta saakka: polun sijainnin valinnasta aina kylttien valmistumiseen. Merkitykselliset elämänkokemukset ovat vaikuttaneet heidän haluunsa vaalia mielen hyvinvoinnin taitoja ja kokemuksiaan myös muille.

Reitin kuvaus

Mielenreitin pituus on 2,3 km, josta vaativan esteettömän polun osuus on 1,7 km. Reitin voit kulkea miten päin tahansa, kulkusuunnalla ei ole väliä.

Reitti kulkee veden äärellä leveätä ja tasaista polkua pitkin suolle. Helppokulkuinen väylä tarjoaa luonnon kokemisen mahdollisimman monille.

Mielenreitillä on myös vaativampi osuus, jossa noustaan portaita Majaalahdenkankaalle. Tällä reittiosuudella on monipuolista metsämaastoa sekä levähdyspaikka.

Reitillä ei ole talvikunnossapitoa.

Pysähdy ja anna itsellesi aikaa polulla. Suo rauha myös muille kulkijoille sekä metsän asukkaille.

Sijainti ja saapuminen

Mielenreitti alkaa Hervannassa sijaitsevalta Suolijärven ulkoilumajalta, osoitteesta Suolijärvenkatu 5, 33720 Tampere.

Mielenreitin tarinat

Tervetuloa Mielenreitille!

Lue infotekstit

Luontopolun varrella on yhdeksän eri henkilön kirjottamaa toivon tarinaa. Kirjoittajilla on omakohtaisia kokemuksia mielenterveyden haasteista ja vaikeista elämäntilanteista sekä hyvinvoinnin vahvistamisesta luontoon tukeutuen.

Tarinoiden tarkoitus on nostaa esiin vaikeiksi koettuja aiheita ja hälventää mielenterveyden haasteisiin liittyviä ennakkoluuloja. Tarinat tarjoavat kaikille polun kulkijoille mahdollisuuden pysähtyä oman elämäntilanteen äärelle sekä aistia ihmisen ja luonnon yhteyttä.

Taulujen kuvitukset ovat yhdeksän kuvallisesta ilmaisusta kiinnostuneen henkilön käsialaa. He ovat eri henkilöitä kuin tarinoiden kirjoittajat. Kuvitukset ovat syntyneet tarinoiden inspiroimina.

Jokaisesta reitin varrella olevasta kyltistä löydät linnun osoittaman QR-koodin, jonka kautta voit myös kuunnella kyltin sisällön. Polku on katsottavissa virtuaalisena verkkosivustolla: outdoorstampere.fi/reitit/mielenreitti.

Luontopolun taustalla on Mielen ry:n Mielenreitti-hanke (2022-2023).

Polun suunnitteluun ja toteuttamiseen on osallistunut yhteensä 40 vapaaehtoistoimijaa. He ovat olleet mukana alusta saakka: polun sijainnin valinnasta aina kylttien valmistumiseen. Merkitykselliset elämänkokemukset ovat vaikuttaneet heidän haluunsa vaalia mielen hyvinvoinnin taitoja ja kokemuksiaan myös muille.

Reitin kuvaus:

Mielenreitin pituus on 2,3 km, josta vaativan esteettömän polun osuus on 1,7 km. Reitin voit kulkea miten päin tahansa, kulkusuunnalla ei ole väliä.

Reitti kulkee veden äärellä leveätä ja tasaista polkua pitkin suolle. Helppokulkuinen väylä tarjoaa luonnon kokemisen mahdollisimman monille.

Mielenreitillä on myös vaativampi osuus, jossa noustaan portaita Majaalahdenkankaalle. Tällä reittiosuudella on monipuolista metsämaastoa sekä levähdyspaikka.

Reitillä ei ole talvikunnossapitoa.

Pysähdy ja anna itsellesi aikaa polulla. Suo rauha myös muille kulkijoille sekä metsän asukkaille.

Häpeästä vapautuminen

Lue tarina

Olen ollut vuosia ansassa täysin toivottoman tuntuisessa elämäntilanteessa. Olen päästänyt elämääni ihmisen, joka on väkivaltainen minua kohtaan. Olen yksin salaisuuteni kanssa, koska häpeä estää minua puhumasta.  

Niin kauan, kun kannoin taakkaani yksin, se oli liian raskas kantaa, mutta kun uskouduin yhdelle ihmiselle, häpeä hälveni hieman. Toisella kerralla se hälveni hieman lisää. Ne olivat toivon pilkahduksia. Häpeä sai oikeat, mitättömät mittasuhteensa, kun sen paljasti muille. Voisiko minulla ollakin oikeus päästä pakoon? 

Ja eräänä päivänä minä lähdin. Kirmasin kuin lehmä kevätlaitumelle, kohti vapautta: värejä ja tuoksuja, jotka vankilassani olin jo unohtanut. Nyt, kun olen vapaa, ei mikään enää rajoita kasvuani, vaan levitän juureni ja oksani mihin itse haluan. 

Hannele, 38 v

Sairastunut läheisenä

Lue tarina

Hyvinvointini muutoksen myötä uskallan astua kuvajaiseni varjosta esiin, välittämättä ajoittaisesta pilvien pehmeästä hämärästä. Nouseva aurinko haihduttaa hyisen hallan, vieden palan mustia muistojani. 

Toistan kaksoiselämääni toipumishaluisena sairastuneeksi osoittautuneen läheiseni rinnalla. Sitkeästi suoritan velvollisuuteni vastuunkantajaksi alistettuna. Uuvun kanssasi. Milloin saan olla aidosti itseni ja tuoda luovuuteni ja mielikuvitukseni näkyväksi. Anna minun olla yksin, etten tunne itseäni yksinäiseksi! Tarvitsen ilmaa siipieni alle jaksaakseni kanssasi. 

Ymmärräthän, että hyvinvointini on muutosta minussa, ja se pitää sinunkin kohdata! Osaisitko jakaa kanssani iloni voimaantumisestani.

Siellä korpikylällä luonto oli aina läsnä, antaen yksinolemiselle tilaa, mahdollisuuden kasvattaa itseäni. Keskellä luontoa tunsin oloni helpommaksi, olin kokonainen minä. Elin kaikki aistit avoinna, hengitin luontoa, rauhoituin. Kuunnellessani kevätpuron vaimeaa solinaa, tiesin odottaa myös ukonilmaa, ennen kuin kaukaisuudesta tulisi puhaltamaan puhdistava tuuli. 

Jatkan matkaani kohti lämpöä hehkuvaa päivää, kuvajaiseni varjon jäädessä etäämmäksi joka askeleella. 

Ulla-Maya 67 v

Elämän uupumus

Lue tarina

Elämäni polut ovat kiemurrelleet turvattomilla, traumaattisillakin mailla jo lapsesta lähtien. Luonteeltani olen aina ollut todella kiltti ja herkkä. Nämä kaikki värittivät vuosikymmeniäni. Opin luovimaan sotkuisilla poluillani, tein sen parhaan kykyni mukaan: rimpuillen ja räpiköiden, sinnikkään päättäväisesti. Jossain kohtaa kadotin itseni kokonaan ja sairastuin itse elämän uupumukseen. 

Sairastumistani edesauttoivat kehittelemäni selviytymismallit ja toimintatavat. Rakensin alas painetuille tunteilleni laatikon, jonne ahdoin vihat, surut, hädät, pettymykset, ulkopuolisuuden tuntemukset, yksinäisyyden, lopulta ilon ja toivonkin. Yritin luovia polkujani olemalla mahdollisimman hajuton, mauton, näkymätön. Toisaalta tein mitä vain, ettei pienintäkään konfliktia syntyisi lähelläni. Kintereilläni ravasi ahdistus, laatikostani tursusi tunteita yli ja minä vain koitin pitää laatikkoni liitoksissaan ja piilossa. Lopulta ahdistus tavoitti minut ja tunnelaatikkoni mossahti hajottaen maailmani.  

Savun hälvettyä, könysin takaisin jaloilleni ja aloin hiljoksiin tehdä uudenlaisia valintoja elämääni, asettamaan hentoisia rajoja ja hahmotella itselleni ääriviivoja. Aloin hakeutua luontoon, ensin hakemaan vain rauhaa, sittemmin voimaantumaan. Pulahtelut kylmiin luonnonvesiin ja pötköttelyt sammalmättäällä ovat maadoittaneet ja auttaneet minua pysähtymään stressin ja ylivireyden ottaessa valtaa kehossani ja mielessäni. Kipuaminen harjun, vaaran tai tunturin laelle ovat antaneet fyysisen koettelemuksen avulla minulle useita itseni voittamisen tunteita ja näköalat ovat aina palkinneet vapauden tuntemuksen rinnalla. Erilaisten metsien ja eritoten vesistöjen tuoksuilla ja äänillä on minuun ihanan rauhoittava vaikutus. Monen luontokokemuksen äärelle olen ajautunut tiedostamattomasta syystä ja olen vasta myöhemmin ymmärtänyt miksi. 

Kaikkinensa uudet, eheyttävät kokemukseni ovat vahvistaneet ääriviivojani ja sisäistä elämänpaloani, auttaen minua opettelemaan kuuntelemaan itseäni ja löytämään polkuni avarampiin maisemiin. 

Marraskuun Tyttö 42 v

Hylkäys - yksinäisyys

Lue tarina

Olin jo ala-asteella koulukiusattu, mutta asiat lähtivät luisumaan hyvin nopeaan paljon huonompaan suuntaan isäni menehdyttyä syöpään ollessani 15-vuotias. Tunsin, että isä oli kuoltuaan hylännyt minut ja muukin perhe tehnyt niin omalla toiminnallaan. Siitä alkoi vuosikausia kestänyt piina, joka saavutti katkeamispisteensä muutama vuosi sitten, jolloin töissä tuli seinä totaalisesti vastaan sille opitulle uskomukselle, että kunhan teet töitä, niin olet hyvä ihminen. Toivoin, että loppuisipa kaikki, niin ei tarvitsisi enää jaksaa, enkä olisi enää yksin. 

Lapsuudessa minua auttoi jaksamaan perheemme koira, joka toi minulle tukea ja turvaa. Tykkäsin etenkin kirkkaina talvi-iltoina lähteä koiramme kanssa lenkille. Aina tähtiä tuijotellessani koin sisäistä rauhaa ja etten ole yksin. 

Voisin väittää nykyään, että partion kautta saamani todella hyvä ystävä on pelastanut minun henkeni ainakin siinä määrin, ettei asiani ole paljon huonommin. Hänen ja hänen perheensä kanssa on tullut vietettyä paljon aikaa luonnossa, milloin uiden ja milloin tehden metsätöitä. Nykyään tunnen, että luonto on minulle kuin toinen koti. Luonnossa pystyn aina rauhoittumaan ja rentoutumaan tiedostaen, että asiat menevät koko ajan parempaan suuntaan.  

Jonttu 28 v

Luontosuhteeni kehittyminen

Lue tarina

Maaseudun kasvattina minun odotettiin jäävän asuttamaan maalaistaloa, sukutilan perinteineen ja velvollisuuksineen. Tämä vaikeutti muodostamaan luontosuhdetta. Ainoastaan mökkirannan rantakivineen ja sen luoman reviirin koin turvalliseksi luontoelementiksi 35-vuotiaaksi. 

Vapauden kaipuu ja elämä kaupungissa tuli elämääni jo 20-vuotiaana, jolloin työskentelin Helsingissä kolme kuukautta kesäharjoittelijana. Helsinkiin oli palattava uudelleen ja uudelleen käymään useasti joka vuosi, vaikka elin ja asuin maatilalla. Sydän kaupungissa, ulkoinen kuori maaseudulla. 

Eläessäni stressin ja paineen alaisena maaseudulla ja ollessani ylikiltti, psyykkinen sairaus vei voiton ja ajauduin psykoosiin. Terapioiden ja kaveripiirin kautta löysin itseni ja pääsin eroon ylikiltteydestä. Prosessi jatkuu ja oma ääneni tulee kuulluksi enemmän ja enemmän nykyisellään. Tunnen olevani kuntoutujana voiton puolella. 

Päästessäni luontosuhteessani tasapainoon myös mieli on osaltani rauhoittunut. Mökille ja maaseudun rauhaan jopa kaipailen terveellä tavalla nyt, kun elän kaupunkiympäristössä Tampereella. Helsinkiä en tarvitse enää juurikaan, lähinnä käydessäni tapaamassa siellä asuvia kavereitani.  

Tampere ja sen kaupunkiluonto sekä ulkoilureitit saavat mieleni lepäämään, kuten tämä Mielenreitti. 

 

Entinen maajussi, 53 v

Millaista on olla erilainen?

Lue tarina

Olen ollut 18-vuotiaasta asti Kelan tuilla, elämäni on ollut erilaista kuin monen muun. Moni muu on ollut paljon töissä, perustanut perheen, maksanut asuntolainaa, sellaista mitä elämässä yleensä tapahtuu. Olen siis elänyt erilaista elämää kuin suurin osa. 

Koulukiusattuna, jonkinlaisena erilaisena, vielä erilaistettuna. Sekä tavallaan, hyvää tarkoittaen, rakenteellisesti erilaistettu, erilaisten putkien kautta: erityiskoulussa, kuntoutuskodissa ja sairaalassa. 

Kaipuu osallisuuteen on ollut ja nyt onneksi tapahtunut. Osallisuutta on tullut erilaisten järjestöjen kautta, etten vain erakoitunut kotiin. Ollut monessa mukana, saanut merkitystä ja ihmissuhteita. Siivonnut, myös työkseni, toiminut kokemusasiantuntijana, ollut tutkivassa teatterissa, ollut koulutuksessa Tyynenmeren rannalla ja Suolijärven rannalla vapaaehtoistyössä. Osaan kasata Trangian. Kaikenlaista seikkailua tavallisessa harmaassa arjessa. 

Luontosuhde – miksi, miten, koska?  

Ei voi oikein vastata täsmällisesti, koska lähiöiden kasvattina luontoa on aina ollut 

itsestään selvästi ympärillä, siinä ja sen osana on oltu ja kasvettu. Eläimet 

ovat olleet tärkeässä roolissa elämässäni, myös silloin kun ei ole mennyt niin hyvin.  

Olen tässä ja nyt, männyt eivät toivottavasti murehdi. Olemassa. Kiitos, että olet olemassa.

Kristian 44 v

Kulje kanssani

Lue tarina

Masentuneen mieleni tuottamat ajatukset olivat synkkiä ja epätoivoisia. Kuljin ilman suuntaa pöpelikössä päämäärättömästi, peesaten edelläni meneviä. Harhailin ja etsin kauan omaa reittiäni elämäni suunnistuskartalla. Suunta oli hukassa ja kartta kai väärinpäin huomaamattani. Alkumatkan rastit jäivät löytymättä, kun kompassini sekosi muiden aiheuttamien magneettikenttien ja risteävien polkujen takia. 

Kartaltani tunnistin mäennyppylät ja paljaat kalliot, joita yritin kiivetä viimeisillä voimillani. Rämmin notkoissa, upottavilla soilla ja hetteiköillä, joihin astuin kuluneilla kumisaappaillani varomattomasti niin, että kinttuni kastuivat sameassa vedessä. Toisinaan upposin kainaloitani myöten suonsilmäkkeisiin tietämättä, miten pääsisin takaisin tukevalle maalle. Usein yritin sätkiä, potkia ja rimpuilla irti vanhasta, kiivetä ylös ja pyörähtää selin kuivalle kanervikolle lepäämään. 

Ilman kanssakulkijoiden apua en selviytyisi elämäni pituisesta erämaavaelluksesta. Tuumaustauko rämeen laidalla helpottaa uuden suunnan ottoa, kun repeytynyt maastokarttani on yhdessä aseteltu oikeinpäin ja kompassineulani näyttää jälleen pohjoiseen. Nyt lahoavat pitkospuut, kuhiseva muurahaispesä ja kimmeltävänä virtaava oja ohjaavat ajatukseni eteenpäin. Viimein kuljen kohti seuraavaa, piilossa lymyävää rastia kohti. 

Mikä seikkailuretki elämä onkaan! 

Auli, 58 v

Vahvuuteen sairastunut

Lue tarina

Alkoholistiperheen lapsena jouduin pärjäämään yksin ja kannattelemaan asioita, jotka lapselle eivät kuulu. Tästä kaikesta seurasi ylikiltteys, yliempaattisuus, täydellisyyden tavoittelu, suorittaminen, muiden ihmisten huolien ja murheiden kuuntelu sekä yksinäisyys. 

Hylkäsin itseni ja sivuutin omat tarpeeni. Tämä aiheutti sairastumisen vahvuuteen, masentumiseen ja täydelliseen uupumiseen. En sallinut itseni väsyä, vaan kuvittelin arvoni olevan kiinni siitä, miten paljon sain asioita suoritettua. 

Jokapäiväinen kävely luonnossa auttoi selviytymään päivästä toiseen. Metsän vihreys, järven sinisyys, kevään sinivuokot, satakielen laulu rantapuistikossa ja kaislojen suhina kesätuulessa auttoivat minua rauhoittumaan.  

 

Riitta, 72 v

Riitänkö tänne? 

Lue tarina

Synnyin tänne tyttö kesätuuleksi, hiukset hulmuten, herkkyyttä, intoa ja rohkeutta pursuten. Lapsuudessa koin olevani rakastettu. Välillä varjonani leijailivat sanat taivaanrannan maalari, elinympäristössäni kun arvostettiin työn tekemistä. Ensimmäiset tummat pilvet saapuivat elämääni, kun ystäväni muutti pois. Jäin yksin ja koulukisaaminen alkoi. En ollut enää toiveikas ja rohkea pieni tyttö. Tilalle oli tullut ylikiltti suorittaja, omia rajojaan laiminlyövä ja itseään kohtaan ylivaativa teini. Sain lohdutusta eläimistä ja luonto tarjosi minulle keinon purkaa pahaa oloani fyysisellä työllä. Koin jääväni yksin sydämeeni muodostuneen möykyn kanssa, mutta eläimille olin riittävä juuri sellaisena kuin olin, ilman vaatimuksia. 

Sain elämääni korjaavia ihmissuhteita, mutta ylikiltti suorittaja varjosti läsnäolollaan työelämässä, ihmissuhteissa ja parisuhteessa. Miellytin tietämättäni muita ja kuvittelin, että näin muut hyväksyvät ja rakastavat minua, eikä minua hylätä. Jatkoin oravanpyörässä juoksemista työelämässä ja äitinä kotona, käyden välillä huilaamassa osastohoidossa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö astui matkakumppanikseni ja oikeastaan vasta eron jälkeen pysähdyin pohtimaan, mitä pieni tyttö sydämessäni tarvitsee ja haluaa? 

Tällä hetkellä etsin itseni näköistä elämää, jossa minun tarpeilleni on tilaa. Elämäni vaikeimpina aikoina luonto on ollut tärkeä. Aikuisena erityisesti vesi on ollut turvapaikkani. Seuraan veden liikettä rantakalliolla: oli kuinka myrskyinen tai tyyni veden pinta, veden liike ei pysähdy. Se sitkeästi jatkaa liikehdintää eteenpäin, tuoden lohdutusta ja toivoa minulle tähän hetkeen. 

Merituulia 41 v

Sinä olet tärkeä!

Lue vinkit ja kysymykset

Hyvinvoinnista huolehtiminen on taito, jota voi harjoitella läpi elämän. Tärkeässä osassa on omien tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen sekä itselle hyvää tekevien asioiden rehellinen tarkastelu. Keinot hyvinvoinnin ylläpitämiseen ovat jokaisella meistä omanlaisensa. Ota itsellesi rauhallinen tila ja pysähdy ajatustesi ääreen. Tunnustele keinoja, jotka rakentavat sinun näköistäsi ja mielekästä elämää.

Mielenreitin vinkkejä ja kysymyksiä sinulle pohdittavaksi:

Mielekästä puuhaa

  • Millainen tekeminen tai oleminen tukee hyvinvointiasi tässä hetkessä?
  • Mikä rentouttaa sinua?

 

Mielenreitin suunnittelijoiden keinoja: musiikki, sudoku, avanto, liikunta, leipominen, kulttuuri, huumori, lukeminen, sauna

Luontoilu

  • Millä tavoin luonto kannattelee sinua? Millainen tekeminen tai oleminen luonnossa lisää hyvinvointiasi?

Mielenreitin kokemuksia: hetkessä eläminen, pysähtyminen, luonnon havainnointi, mukaviin luontopaikkoihin hakeutuminen, sienestys, lenkkeily

Itsestä huolehtiminen

  • Miten voit ilahduttaa ja helliä itseäsi? Tunnista asiat, joihin voit vaikuttaa elämässäsi ja panosta niihin.

Mielenreitin vinkkejä: pysähdy & pidä tauko, keskity yhteen asiaan kerrallaan, puhu itsellesi ystävällisesti, osta itsellesi kukkia

Muut ihmiset

  • Tunnista henkilöt, jotka tukevat hyvinvointiasi ja hakeudu heidän luokseen.
  • Kaipaatko ihmisiä ympärillesi? Tarvitsetko tällä hetkellä tilaa itsellesi vai toisten seuraa?

Missä voisit tutustua halutessasi uusiin ihmisiin?

Mielenreittiläiset suosittelevat tutustumista muihin esim. harrastusten tai yhdistysten toiminnan kautta

Armollisuus

  • Joskus on viisainta luovuttaa sen sijaan, että kuluttaa voimansa loppuun asioihin tai ihmisiin, joita ei voi muuttaa. Tunnistatko asioita, joissa voisit hellittää? Mitä lempeästi sinua ajatteleva henkilö voisi ehdottaa sinulle?

Luontotaulut

Luontopolun varrella on yhdeksän eri henkilön kirjottamaa toivon tarinaa. Kirjoittajilla on omakohtaisia kokemuksia mielenterveyden haasteista ja vaikeista elämäntilanteista sekä hyvinvoinnin vahvistamisesta luontoon tukeutuen.

Tervetuloa Mielenreitille!

Tarinoiden tarkoitus on nostaa esiin vaikeiksi koettuja aiheita ja hälventää mielenterveyden haasteisiin liittyviä ennakkoluuloja…

Häpeästä vapautuminen

Olen ollut vuosia ansassa täysin toivottoman tuntuisessa elämäntilanteessa…

Sairastunut läheisenä

Hyvinvointini muutoksen myötä uskallan astua kuvajaiseni varjosta esiin…

Elämän uupumus

Elämäni polut ovat kiemurrelleet turvattomilla, traumaattisillakin mailla jo lapsesta lähtien….

Hylkäys - yksinäisyys

Olin jo ala-asteella koulukiusattu, mutta asiat lähtivät luisumaan hyvin nopeaan paljon huonompaan suuntaan…

Luontosuhteeni kehittyminen

Maaseudun kasvattina minun odotettiin jäävän asuttamaan maalaistaloa, sukutilan perinteineen ja velvollisuuksineen…

Millaista on olla erilainen?

Olen ollut 18-vuotiaasta asti Kelan tuilla, elämäni on ollut
erilaista kuin monen muun…

Kulje kanssani

Masentuneen mieleni tuottamat ajatukset olivat synkkiä ja epätoivoisia…

Vahvuuteen sairastunut

Alkoholistiperheen lapsena jouduin pärjäämään yksin ja kannattelemaan asioita, jotka lapselle eivät kuulu…

Riitänkö tänne?

Synnyin tänne tyttö kesätuuleksi, hiukset hulmuten, herkkyyttä, intoa ja rohkeutta pursuten…

Sinä olet tärkeä!

Hyvinvoinnista huolehtiminen on taito, jota voi harjoitella läpi elämän…

Palautelomake

Keräämme palautetta Mielenreitti-luontopolusta ajalla 27.9.-31.12.2023.

Kaikenlainen palaute on tervetullutta. Palautetta kerätään, jotta saadaan tietoa luontotoiminnan kehittämiseksi. Kiitos mielipiteestäsi.